Blue Rumo'rs sheltit

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Vaasan KV 12.4.2015

Blogin hiljaiselo jatkuu. Työt pitävät kiireisenä, varsinkin, kun lisävastuuta ja tunteja tuli yllättäen lisää. Koirat ovat nauttineet keväästä ja omasta pihasta. Piin kanssa on tokoiltu ja Rakeen kanssa treenailtu näyttelyjä. Rommi on saanut olla oloneuvoksena, vaikka vähän alkoi taas poltella toko herran kanssa. Ehkä syksyllä avoimeen...

Rae kuitenkin pyörähti Vaasassa ensimmäisen (ja ainoan kerran) kehässä. Tulos oli hienosti ROP-pentu hienolla arvostelulla! Seuraava koitos on Tuurissa virallisissa kehissä jo. Kamala kun aika menee nopeasti. Tuo pentu on kaikin puolin kasvanut kivasti ja oppi nopeimmin meillä sisäsiistiksi. Tähän kohtaan on kyllä hyvä todeta, että eilen teki tietenkin pissat kalliille villamatolle..

Vaikka itse sanonkin, niin tykkään kovasti tuosta kakarasta. Siinä ulkonäöllisesti samaa kuin Nitrossa, mutta luonne on tulta ja tappuraa. Ei tuollaista pentua mulla ole aiemmin ollut. Jos Pii sai meiltä lempinimen miss Houdini, niin Rae on pistänyt vielä paremmaksi. Nää kaksi keksii kaikki mahdolliset temput. Mutta pysyypähän mieli virkeänä.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Helmikuuta

Työt pitävät kiireisenä ja hiljaiselo jatkuu. Koirien kanssa on touhuttu kaikkea, mutta mulla ei oo ollut motivaatiota kirjoittaa tänne. Kuvattuakaan ei ole tullut. Valoisa aika menee töissä ja viikonloppuisin on ollut ei suotuisat kelit kuvata mun taidoillani.

Rommi on parantunut kastraatiosta hyvin. Mitään suurta muutosta en ole huomannut, mutta se meidän koetinkivi eli vieraat urokset omalla reviirillä, ei ole vielä joutunut testauksen kohteeksi. Muuten Rommi on pysynyt omana hömppänä itsenään, käteen ei edes ole tuntunut lihonneen. Pitää punnita joku päivä. Toki nyt on tarkemmin tullut katsottua ruokamäärää, mutta silti. Odotin lihoamista..

Piin juoksuja odotellaan edelleen. Neidillä on kaikki merkit lähestyvistä juoksuista, joten ehkä ne tässä kohta alkaa. Mielenkiinnolla odotan nyt minkälaista elämä on juoksujen aikana, kun ei tarvitse enää fanaattisesti eristää koiria ja voi olla vähän rennommin.

Rae kasvaa hyvään tahtiin, säkää on nyt 5 kuukauden iässä 34 senttiä. Luusto on vankka, turkkia on (kirosin, kun korvia siistin), purenta on priima ja luonne todellinen pusumaakari. Rae on myös saanut ikäistään leikkiseuraa yhdestä kääpiösnautseripennusta ja lapinkoirapennusta. Hauskaa on ollut, vauhtia on piisannut.

Tokoa olen vähäsen treenannut, uudella hypyllä, jonka sain joululahjaksi. Pii on hyvin hoksannut hyppykäskyä, mutta hitaasti hyvä tulee. Täytyy vaan ottaa nyt projektiksi treenailla enemmän tuossa kotipihalla. Rommikin vähän tokoili, nin innolla, ettei olisi malttanut kuunnella. Uusia sääntöjä tavataessani alkoi vähän poltella tokokokeet Rommin kanssa.. Mihin sitä karvoistaan pääsisi? =D

Ajattelin kirjoitella jossain kohtaa ajatuksiani noista säännöistä ylös, muutos on tervetullut lajiin. Suoritusohjeet mättää mielestäni enemmän. Täytyy yrittää kesällä mennä katsomaan jotain tokokoetta, niin näkisi vähän mallia. Jos sitä nyt ehtii, kesä-heinäkuu on aika hektistä aikaa.

Nitro elelee onnellisesti. Karvat se on nyt ajallaan pudottanut, mutta näyttelyt siintää jo mielessä. Turku KV ja Vaasa KV nyt ainakin. Pitää ilmoituksia laitella. Vaasaan lähtee pentukehään myös Rae <3 Piitä vielä mietin, täytyy katsoa missä kunnossa neidin tukka on. Siitä se tämäkin vuosi lähtee.

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Vuosi 2015

Niin se vuosi taas meni. Hävettävän vähälle jäi blogin päivitys ja esim. Piin kasvun seuraaminen. Taidan ko. neidiltä poistaa kasvukäyrä-sivun kokonaan. Kaikkea mahdollista on kyllä tullut tehtyä koirien kanssa. Isoin muutos, jonka nopeat varmaan huomaavat, oli pieni odotettu raekuuro, josta yksi mustaakin mustempi Rae jäi ilahduttamaan meitä.


Rae on pitkällisen haaveilun tulos. Tosin ihan näin pienellä ikäerolla en ollut uutta pentua ajatellut, mutta kun tilanteet muuttuvat ja päivääkään en ole katunut. Rae on ollut todella fiksu (ja filmaattinen) pentu. Enemmän tai vähemmän se on ollu sisäsiisti: alusta asti yöt ovat olleet kuivat ja työpäivätkin on nyt pidättänyt hyvin. Menee päivä ilman vahinkoja sisälle.


Älykäskin neiti on. Älypelit ovat kovassa käytössä ja neiti osallistuu innokkaasti mm.naksuttelutreeneihin. Kahden session tulos oli se, että Rae osaa nostaa etutassunsa jo tasapainotyynylle. Siitä se lähtee harjoittelu. Tokoa ja näyttelyitä olisi tarkoitus tämänkin tapauksen kanssa harjoitella.

Muu lauma on ottanut kaverin hyvin vastaan, etenkin Pii. Pii sai henkilökohtaisen sparraajan. Yhdessä tämä kauhukaksikko saa aikaa menoa ja meinikiä niin talossa kuin puutarhassa. Rapa lentää vaan lentää, kun dynaaminen duo painaa maita ja mantuja. Rommi on edelleen hyvä leikittäjä ja tapojen näyttäjä pennuille, voin vain ihailla sitä työtä mitä Rommi on meidän pentujen kanssa tehnyt.

Rommin kohdalla jouduin tekemään nyt päätöksiä. Vaikka Rommi ei ole liiemmin kärsinyt sekalaumassa elosta (ei eturauhasen liikakasvua tai älytöntä piippausta juoksuaikana), päädyin kastroimaan Rommin. Pallit lähtivät helkkymään pilven päälle vähän ennen joulua. Oma surutyönsä siinäkin oli, mutta ratkaisu oli ainoa järkevä. Nyt noin kolmen viikon jälkeen leikkauksesta tiettyjä muutoksia on jo huomannut: lenkillä ei enää jalka nouse yhtä tiheään eikä pissoja ole lutkuteltu. Muuten käytöksessä ei ole eroa entiseen: yhtä innolla treenaa, taistelee leluista ja on oma itsensä. Lykkäsin ja lykkäsin kastrointia ihan sen takia, että pelkäsin luonteenmuutoksia, mutta ianakaan tällä hetkellä mitään negatiivista sanomista ei ole. Kemiallinen kastraatio ei ollut vaihtoehto minulle, joten parempi oli vain nipsaista kivekset kokonaan pois.

Rommi alkaa myös jäädä tokokoiran tehtävistä sivuun, syynä on minun aikanaan tekemäni opetusvirheet. Toki treenaamme yhä, mutta tuskin enää kokeisiin menen. Katsotaan, tokon säännöt muuttuivat, pitää niihin perhetyä paremmin ja miettiä asiaa. Ikänsä ja vireytensä puolesta kyllä herra hyvin kokeissa menisi, jos vaan saan treenattua liikkeet kuntoon.

Sekä Pii että Nitro pyörähtivät messarissa ihan ok tuloksin, mutta ei mitään ihmeellistä. Pii jää nyt tauolle kasvamaan ja Nitron kanssa lähdetään hakemaan viimeistä sertiä kunhan tuosta turkki taas kasvaa takaisin. Nitro pudotti ihan aikataulussa tukkansa ja on sopivasti kovimmilla pakkasilla ilman nuttuaan. Piin luustotutkimukset siirtyvät kevääseen, juoksujen pitäisi alkaa kohta, joten hoidetaan ne nyt ensin alta pois. Kiirettä kun ei ole

Mitään tavoitelistauksia en tee, kun en tiedä miten ehtii niitä toteuttaa. Lisäksi tokon kohdalla ongelma on se, että kokeita ei täälläpäin ihan älyttömästi ole. Muutenkin listausten tekeminen ei nyt omalle kohdalle sovi, kun on vähän muutakin elämää mielessä tänä kesänä kuin koirat.. Mutta hauskaa pidetään ja yritän päiväittää blogia nyt useammin kuin aiemmin. Olkoon se minun uuden vuoden "lupaukseni."


torstai 9. lokakuuta 2014

Muutoksia

Edellisestä päivityksestä on vierähtänyt liian pitkä aika. Viimeiset reilu puoli vuotta on ollut pyöritystä. Elämässä tapahtui isoja muutoksia, mm. sain vakituisen vira, ostimme yllättäen oman kodin ja muuta sellaista. Aikaa ja energiaa tämän blogin kanssa ei vain yksinkertaisesti ole ollut. Ehkä nyt tässä alkaa taas aktivoitumaan.

Elämä koirien kanssa on sujunut normaalisti: tokoa, lenkkejä, näyttelyitä, pentuja, iloja ja suruja. Nitro palasi pitkästä aikaa kehiin ja räjäytti heti potin. Tuuloksen ryhmiksessä tulos oli ROP ja lopulta RYP3. Tästä on hyvä lähteä hakemaan sitä viimeistä puuttuvaa sertiä. Ulkomaat myös siintävät mielessä.

Piistä on kuoriutumassa aikamoinen tokopeto. Pieni neiti on mitä mainioin kaveri, innokas, röyhkeä ja ahne. Monella tapaa Pii muistuttaa Rommia. Ihan kyyneleet tulee silmiin, kun näitä kahta toko-otusta katsoo. Pii teki toiset juoksunsa syyskuussa (väli on 5 kuukautta) ja kasvattelee yhä turkkiaan. Näyttelyitä on sillä silmällä katsottu loppuvuoteen, josko tuon ykkösruusukkeen saisi.

Rommi ja Pii kävivät elokuussa myös silmätarkeilla. Rommilla edelleen sama vaiva kuin aiemmin, Piillä vain ripsiä. Ei muuta ongelmaa siinä. Luustosyyni tulee neidille eteen jossain vaiheessa loppuvuotta/alkuvuonna 2015. Tällä hetkellä nautitaan yhdessä olosta ja ennen kaikkea omasta pihasta.

Pihaa on koirille aidattu noin 1000 neliötä, joten tilaa temmeltää on. Koirat ovat selvästi pihasta nauttineet, vaikka itsellä on vielä vaikea uskoa tätä. Monien vuosien haaveilujen jälkeen meillä on oma koti ja piha. Jonkin verta arkailen jättää koiria yksin pihalle, kun olemme kotona. Ensinnäkin en halua naapureita häiritä liiallisella koirien haukunnalla ja toisaalta Pii on edelleen meidän kruunaamaton Houdini. Heti ensimmäisen kerran pihalle päästyään, neiti löytyi jo aidan toiselta puolelta.. Heti sai ruveta vahvistushommiin siis. Onneksi nyt intoa päästä aidan vihreämmälle puolelle ei enää ole ollut.

Siilit ovat meillä uusin ilon (tai murheen) aiheet. Siilejä tuntuu olevan paljon ja Piihän mielellään tahtoisi niihin tutustua. Yhden kerran, kun koiria käytin yksin iltapissalla, S oli jo iltavuorossa, siili yritti tulla sisälle taloon! Ulko-oven takana örisi, puhisi ja tuhisi ja koirathan ihmettelevät mikä ihme tuo on. Kauan se siinä oven takana pallona oli. Raukka varmana sai elämäsä järkytyksen.. Nyt vain odottelen kovasti pysyviä pakkasia, jotta siilit kävisivät talvipesiinsä. Lähes tulkoon joka aamu on siilejä nähty ja puoli kuuden aikaan ei koirien tarvitsisi alkaa huutaan.

Mutta sellaisia normaaleja elämisen asioita meillä. Muutokset toki jatkuvat, mutta eikös ne nyt ole aina hyvästä?

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Rop-pentu

8kk rop pentu

Seinäjoen ryhmis oli ja meni. Tulos oli yliodotusten. Pii pieni oli rop-pentu <3 Tuomariksi oli vaihtunut Päivi Eerolan sijaan Maija Sylgrén. Täysin uusi tuttavuus minulle, mutta tykkäsin kovasti hänen tavastaan käsitellä koiria. Tällaista hän Pii neidistä sanaili.
"Oikeat rungon mittasuhteet, selvä sukupuolileima, hyvä pään kiila, kallo-osassa vielä pyöreyttä, hieman pienet silmät, erinomaiset korvat, kuono-osa saa vielä täytelöityä. Purena ok, lupaava rintakehän malli. Hyvä kaula, tasapainoiset kulmaukset, liikkuu kevyellä askeleella, hyväksyttävä hännänasento liikkeessä, hyvä karvanlaatu, kaunis väri, reipas käytös."

Hieno pieni pentuni. Uskomatonta miten nopeasti se aika menee. Seuraava koitos on Vaasan kv ja siellä menemme jo virallisiin junnukehiin! Mihin se pieni soopelikarvapalloni katosi?

tiistai 4. helmikuuta 2014

Tekosyitä

Niitähän löytyy aina. Tarkoituksella olen nyt vähentänyt koneella oloa ja blogi on sen takia osittain myös jäänyt. Ei ole ollut motivaatiota kirjoittaa. Elämä kun ei ole mihinkään tässä muuttunut. Noin periaatteessa.

Nitro on astutettu ja tiineenä, joten neiti jää pitkälle tauolle kaikesta harrastamisesta. Hyvin on tiineys mennyt tähän saakka, vatsa on jo kasvanut kivasti. Innolla odotan minkälaisia pieniä maailmaan putkahtaa. Kaikki klassiset tiineysmerkit on käyty läpi ja on ollut ihana seurata tätä projektia. Ehkä joskus on omia Blue Rumor's pieniä maailmassa.. Haaveita on.

Pii on kasvanut valtavasti ja viettää kohta 7 kk päiviään. 6 kuukauden iässä säkä oli noin 34 senttiä, joten aikas nappikokoinen neiti tästäkin jää. Minusta tuntuu, että ei ole kovin paljoa enää kasvanut. Parin päivän päästä taas otetaan uutta kuvaa ja mittaa. Yksi uusi merkkipaluu on kohta saavutettu: Pii tekee ensi esiintymisensä näyttelykehissä maaliskuun alussa ja viralliset kehät korkataan sitten huhtikuussa. Saas nähdä miten meitin käy.. Rasavilli neiti nimittäin aiheuttaa päänvaivaa. Liikkeet ovat hieman lennokkaat. Noh reeniä reeniä vaan.

Rommin synttärit lähestyvät. Ikää herralle tulee jo 6 vuotta! Voi hyvänen aika <3 Minun pieni sininen rakkaani on jo kuusi vuotias. Tokoa ollaan harvakseltaan treenattu. Möllitokon bongasin, mutta osuu samaan kohtaan, kun ollaan reissussa, joten se jää. Tarkoitus olisi yhä kesällä korkata avoimet herran kanssa..

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Lumitreenit

Tänään, kun oli kunnolla aikaa, päätin tehdä pienet treenit Rommille ja Piille. Samalla saisi Piistä otettua 6 kuukautiskuvat ja mitat. Laittelen illasta varmaan kuvat tänne, kunhan kamera on vähän lämmennyt ensin.

Piin kanssa treenattiin ensimmäistä kertaa tokoa ulkona. Otin perusasentoa, maahanmenoa, luoksetuloa sekä uutena asiana ruutua. Tämä pentu jaksaa yllättää minut joka kerta. Hirveä palo tehdä töitä ja palkkautuu entistä paremmin lelulla.

Perusasentoa saa työstää. Tosin kuin Rommi, Pii ei tahdo tehdä seurata kättä kunnolla, että saisin apuaskeleella haettua oikeaa paikkaa. Jännästi Pii kuitenkin saa itsensä käännettyä oikeaan kohtaan ja yleensä melko suoraankin. Työtä kuitenkin vaatii vielä, mutta hiljaa hyvä tulee. Pienen hetken jopa kestää siinä perusasennossa sivulla.

Koska täällä on yli kymmenen astetta pakkasta, en tehnyt kovinkaan montaa maahanmenon toistoa. Edelleen Pii menee hyvin maahan seisomasta. Piin kohdalla olen päättänyt opettaa neidin menemään maahan seisomisesta, ettei vaan vahingossa opi maahanmenoa istumisen kautta. Tällä hetkellä näyttää todella hyvältä tämä. Ehkä ensimmäinen, josta voisi alkaa käsiapua häivyttämään pois.. Pientä paikallaoloa ("paikka") ollaan sisällä harjoiteltu jo.

Ruutu oli uusi juttu. Nopeasti kyllä hokasi juosta alustalle syömään nameja. Ruutu oli oikean kokoinen, punaisilla hautakynttilöillä rajattu. Matka ruutuun oli vielä lyhyt, mutta tarkoitus on sitä kasvattaa. Tällä hetkellä ruudun kohdalla on vain tavoite opettaa neiti juoksemaan sinne eri pituisilta matkoilta. Otetaan myöhemmin sitten seisomiset ja maahanmenot, kun ne onnistuvat paremmin.

Näyttelyseisomista muisteltiin ihan aluksi ja vielä lopuksi. Neiti seisoo ihan ok, täytyisi vain liikkeitä ruveta harjoittelemaan, tässä olen ollut vähän laiska. Pitänee ensin muistutella naksutinta ja sitten sillä opettaa niitä liikkeitä.

Rommihan oli ihan intopiukeana. S sanoi, että Rommi aloitti kovan jupisemisen tai oikeastaan kiroilemisen, kun lähdin Piin kanssa pihalle. Rommi muisteli seuraamista, avon liikkestä seisomista, kauko i-m sekä ruutua ja esineen kiertämistä. Rommin kohdalla etenkin ruudun osalta tauko oli tehnyt hyvää. Vauhdikas lähtö pitkältä matkalta ruutuun ja meni hyvin maahan siellä. Täytyy vain kasvattaa tuota matkaa sekä ottaa vaihtelun vuoksi sellaisia treenejä, joissa ohjaan Rommin ruutuun eri suunnalta kuin mitä itse olen. Muuten kaikki meni ihan rommimaiseen tyyliin. Kaukojen ensimmäinen istuminen on vaikea, sitä pitää treenata. Silti mulla on melko varma fiilis siitä, että keväällä/kesällä korkataan avo-luokka.

Nitro jää nyt tauolle harrastamisesta. Pentusuunnitelmat etenevät ja jäämme odottamaan mitä tuleman pitää. Neiti on nyt ehkä entistä hellyyden kipeämpi, mutta muita merkkejä ei vielä ole ollut.